maanantai 11. tammikuuta 2010

Kotona Helsingissä

Matkamme oli sanalla sanoen m a h t a v a. Lähtisimme heti uudestaan, jos rahatilanne sallisi ja sukulaiset päästäisivät lähtemään :) Seuraavaa (jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävää) reissua lähdemme suunnittelemaan varmaan kuitenkin hitusen erilailla.

Jälkikäteen voi sanoa, että ahnehdimme liian monta maata neljään kuukauteen. Toisaalta joka vuonna ei ole mahdollista jättää työtä ja lähteä neljäksi kuukaudeksi kiertämään, joten tietenkin haluaa nähdä mahdollisimman paljon. Kuitenkin täytyy muistaa, että joka maassa olisi voinut viettää sen neljä kuukautta. Ja silti nähtävää olisi jäänyt.

Keskustelimme, että jos voisimme palata noista maista vain yhteen, mikä se olisi. Mongolia oli molempien valinta. Siellä koimme maan ja sen ihmiset aidoimmillaan. Todennäköisesti joskus vielä tiemme käy sinne. Myös Vietnam ja vietnamilaiset jäivät mieleemme rentoina ja iloisina, toisaalta Thaimaassa oli parhaat rannat ja korallit, Kambodzassa uskomaton Angkor. Joka maassa on jotain ainutlaatuista, jonka vuoksi sinne voisi palata.

Me pyrimme matkustamaan ekologisesti junalla ja bussilla, ainoastaan paluumatkan lensimme. Laskin, että matkasimme 10 790 kilometriä junassa, 7 490 kilometriä bussilla. 102 yöstä, jotka reissussa olimme, 10 vietimme junassa ja 4 bussissa. Kirjoja minä luin matkan aikana 23 ja kaikki matkaoppaat vielä päälle. Useissa guesthouseissa muuten on kirjanvaihtopisteitä, joten jo luetut kirjat voi helposti vaihtaa uusiin.

Kierrätys on Aasian maissa vasta alkutekijöissä, joten yksi selkeä muutos tuleville matkoille on vedenpuhdistajan hankkiminen. Vedenpuhdistajia saa sekä akku-että patterikäyttöisinä, ja korkean hintansa se olisi maksanut jo meidän matkamme aikana takaisin. Puhumattakaan siitä muovin määrästä, jonka päivittäisellä pulloveden juomisella aiheutimme. Hävettää.

Nyt olemme olleet Suomessa jo kolme viikkoa ja joulu ja uusi vuosikin vierähti sukulaisten parissa. Pakkanen ja lumi ovat olleet ilonamme koko tämän ajan, ja me oikeasti pidämme siitä. Johtuneeko siitä, että saimme viettää loska-ajan mukavan lämpimässä ilmastossa!

Kiitämme kaikkia blogimme lukijoita ja erityisesti kommentoijia, mukavaa alkavaa vuotta kaikille!

PS: Blogi jatkaa olemassaoloaan, päivityksiä aina kun siltä tuntuu :)

Bangkok

Matkan viimeiset viisi päivää vietimme Bangkokissa kaupunkia kierrellen ja ostoksia tehden. Baareissakin tuli notkuttua ja herkullista sushia syötyä. Riitta teetti muutaman mekon itselleen ja käytiin leffassa. Ruokatarjonta ylipäänsä oli mahtava, halusi sitten syödä katukeittiöstä tai hienommassa ravintolassa.

Liikenne Bangkokissa on uskomaton. Moottoritiet suihkivat kaupungin yllä ja silti autolla matkustaminen on tuskatuttavan hidasta.

Nuo hauskat neonväriset autot ovat takseja, osa mittareilla ja osa ilman, kannattaa kurkistaa kojelautaa ennen kuin hyppää kyytiin.

Vaikka reissu oli aivan mahtava, aloimme jo odottaa kotiin pääsyä. Suurissa Bangkokin kaltaisissa kaupungeissa on oma viehätyksensä, mutta me viihdymme paremmin pienissä paikoissa ja kaupungeissa.

Thaimaan viisumikäytännössä muutoksia

Joka puolella kerrotaan kuinka Suomen kansalainen saa Thaimaahan saavuttaessa automaattisesti 30 vrk:n turistiviisumin. Saimme Kambodzasta Thaimaan puolelle siirtyessä huomata, ettei asia ole aivan näin. Muutama kuukausi aikaisemmin Thaimaan viranomaiset olivat muuttaneet 30 vrk:n viisumivapauden koskemaan vain lentokoneella maahan saapuvia. Maitse saapuvat saavat ainoastaan 15 vrk:n viisumin.

Huomasimme asian vasta rajaa ylittäessä, joten vaihtoehdoiksi jäi palata takaisin Kambodzan puolelle hakemaan Thaimaan pidempi turistiviisumi tai ylittää raja ja hakea pidennys Thaimaasta. Koska meillä ei ollut tietoa pystyykö viisumin hakemaan rajakaupunki Poipetista vai pitäisikö meidän palata Siem Reapiin, josta samaisena aamuna olimme lähteneet, päädyimme ylittämään rajan 15 vrk:n viisumin avulla. Päätökseen vaikutti myös rajakaupunki Poipet, jota Lonely Planet kuvasi viehättävästi kaupungiksi, jonne päästyäsi ala miettimään kuinka sieltä pääsee pois.

Raja ylittyi ja vietimme muutaman hauskan päivän Hannun ja Ratreen luona. Kun aloimme perehtyä viisumin pidentämiseen törmäsimme jälleen ongelmaan. 15 vrk:n turistiviisumia voi pidentää ainoastaan 7 vrk:tta ja meidän lento lähti 8 vrk:n kuluttua. Kyselimme ihmisiltä ja vaihtoehdoiksi jäi kokeilla onneamme pidennyksen kanssa ja maksaa lentokentällä ylijäävä aika tai palata Kambodzaan hakemaan uusi 15 vrk:n automaattinen viisumi. Kambodzaan olisi tuhraantunut taas muutama päivä ja laskimme, että 7 vrk:n riistohintainen (noin 40 €/pää) tulisi halvemmaksi kuin edestakainen matkustaminen Kambodzaan.

Saimme pidennyksen ja maahanmuuttovirastosta kerrottiin, että voimme maksaa ylimääräisen päivän (10 €) lentokentällä. Siinä vaiheessa kiukutti valtavasti; meidän 8 vuorokautta Thaimaassa tulisi maksamaan 50 euroa molemmilta. Kiukku täytyi kuitenkin niellä ja hymyillä nätisti virkailijalle. Vertailun vuoksi 60 vuorokauden turistiviisumin sai 25 dollarilla eli noin 19 eurolla, jos olisimme tajunneet hankkia viisumin Kambodzan puolelta.

Lentokentällä turvatarkastuksen jälkeen sijaitsi pieni immigration-piste, jonne olimme menossa maksamaan ylimääräistä päivää, jotta pääsemme pois maasta. Virkailija kuitenkin totesi, ettei päivän ylitys ole vaarallista ja lätki passiimme lisää leimoja. Tällä kertaa hymymme oli aitoa.

Outoa ettei tästä viisumimuutoksesta lue mitään Suomen Thaimaan Suurlähetystön sivuilla, siellä on kyllä linkki Thaimaan ulkoministeriön sivuille, jotka eivät oikein pelitä.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Koh Waista Tratiin

Viime päivät ovat kuluneet pienellä ihanalla saarella, joka sijaitsee tunnin laivamatkan päässä Koh Changilta. Koh Wain ympäröi koralli, joten aika meni pitkälti snorklaillessa. Vuokrattiin kajakki päiväksi ja kierrettiin saari, matkalla tietenkin pysähdyttiin snorklaamaan. Näkyvyys ei vaan ole paras mahdollinen, ehkä noin 4 metriä, mutta silti nähtävää on riittänyt.

Yllä meidän bungalowi ja alla pakollinen koirakuva. Hih. Onneksi pääsen pian rapsutteleen Miloa.

Suoritimme muuten sukelluskortit Koh Changilla Scandinavian Chang Diving Centerissä. Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin altaassa ja seuraavina kahtena päivänä meressä. Vaikeinta oli hengittää ilman maskia minuutin veden alla, mutta sekin onnistui. Harjoittelua seurasi koe, joka meni molemmilta kirkkaasti läpi.
Tänään tultiin selvittään viisumiasioita, niistä lisää myöhemmin. Nyt olemme parhaillaan Tratissa ja varmaan maanantaina suunnataan Bangkokiin, josta lento lähtee viikon päästä. Miten tämä aika kuluu niin sukkelaan?

maanantai 30. marraskuuta 2009

Norsusafari

Koh Chang tarkoittaa suomeksi norsusaarta, joten norsuja oli päästävä katsomaan. Saarella sijaitsee neljä norsuleiriä, joilla entisille työnorsuille tarjotaan uusi elämä turistinorsuina.

Norsun selkään sopii kerrallaan kaksi kyytiläistä ja ohjaaja, joka istuu norsun niskan päällä. Meidän ohjaajamme otti taidokkaasti näitä kuvia, joten meille tarjoutui mahdollisuus matkustaa ohjaajan paikalla. Kyyti oli jokseenkin keinuvaa.

Retken kruunasi kylpeminen. Me emme tosin olleet varautuneet uikkareilla, joten vaatteet päällä kiivettiin norsujen selkään hinkkaamaan niiden paksua ja karheaa nahkaa. Norsujen nahan peittää harva ja piikikäs karva.

Yllä kuvissa norsuleirin asukkaita ja alimmassa meidän ohjaajamme. Riitan lempieläin on lapsesta asti ollut elefantti, joten ensimmäinen kosketus oli aika huikea.

Hannun ja Ratreen luona

Thaimaan puolella matkasimme ensimmäiseksi Hannun ja Ratreen luo. Perhe asustaa lähellä Kambodzan rajaa Thap Changissa suloisen Lumi-tytön kanssa. Pitkän reissun jälkeen rentouttava vierailu oli tervetullut virkistys guesthouse-elämään. Oli myös mukava päästä juttelemaan taas suomeksi.

Lumi ei ujostellut vieraita vaan koko ajan nauratti. Thap Changista teimme päiväretken Chanthaburiin rannalla, jossa nautittiin maittava lounas.

Paluumatka taitettiin auton lavalla mukavan viileässä ilmassa, pitihän sitäkin päästä kokeilemaan, kun mahdollisuus oli!

Suuret kiitokset vielä koko perheelle, meillä oli hauskaa!

lauantai 28. marraskuuta 2009

Angkorin temppelialue

Angkor on suuri temppelialue Pohjois-Kambodzassa Siem Reapin kupeessa. Alueella on yli tuhannen temppelin rauniot, joista parhaassa kunnossa on Angkor Wat. Alue toimi Kmher valtakunnan pääkaupunkina 800-luvulta 1400-luvulle. Tämän jälkeen alue hylättiin pääkaupungin siirtyessä muualle ja temppelit jäivät jokseenkin luonnon armoille, kunnes ne "löydettiin uudelleen" 1800-luvulla. Angkor Wat on kambodzalaisten kansallisylpeyden kohde, se on kuvattu myös Kambodzan lippuun.

Alue on valtava, kauimmat temppelit sijaitsevat sadan kilometrin päässä Angkor Watista. Päänähtävyydet on mahdollista kiertää jalkaisin, mutta me vuokrasimme päiväksi tuk tukin kuskeineen hintaan 10 dollaria. Matka alkoi huonosti sillä heti Siem Reapista lähtiessä bensaletku tukkeutui. Kuski osasi hommansa ja matka jatkui melko sukkelaan. Jos vuokraa tuk tukin päiväksi kannattaa sopia ehdot selkeästi; missä paikoissa haluaa käydä, moneltako päivä alkaa ja moneltako kuski tuo takaisin kaupunkiin. Kuskeja on joka lähtöön, ei kannata välttämättä ottaa ensimmäistä, joka tulee kadulla huutelemaan.

Bayon sijaitsee muutaman kilometrin pohjoiseen Angkor Watista. Bayon on Angkor Thomin muinaisen pääkaupungin keskustemppeli, ja sen torneja koristaa yli 200 kiveen hakattua merkillistä kasvoa. Angkor Thomin alueella asui aikoinaan miljoona ihmistä, samaan aikaan Lontoossa asui vasta muutama tuhat.

Osa temppeleistä on edelleen osittain viidakon armoilla. Puut työntävät juurensa kivilaattojen väliin halkaisten ne kasvaessaan suuremmiksi. Toisaalta puut toimivat myös tukirakenteina, eikä niitä siitä syystä poisteta.