Takaisin tien päälle

Viimeiset tunnit Ulan Batorissa. Maaseudulta paluun jälkeen vietettiin yksi yö Ganin guesthousessa, saatiin pyykit pestyä ja blogi päivitettyä.

Roopen synttäreitä "juhlittiin" käymällä paikallisella torilla (Black Market), joka on kuulemma Aasian suurin. Sieltä pystyi ostamaan mitä vaan, jopa kaiken tarvittavan jurtan rakentamiseen. Me tyydyttiin pienempiin hankintoihin. Ei kumpikaan erityisesti viihdytty torilla, ja Roopen taskulla kävi varas, ei onneksi ehtinyt viedä mitään ennenkuin Roope ehti hätiin. Paluumatkalla Roope meinasi jäädä taksin alle, täällä ei ole mitään logiikkaa autoilussa. Ei ehkä siis hauskin syntymäpäivä.

Onneksi poikettiin keskustassa loungebariin nauttimaan vähän drinksuja ja mieliala nousi. Oltiin varmasti paikan vanhimmat ja alipukeutuneimmat asiakkaat. Uskomatonta, että 100 kilometrin päässä kyseisestä supertrendikkäästä baarista, edellisenä aamuna teurastettiin vuohi. Itse viihdyin paremmin maalla, vaikka kyllä ne drinksut maistui!

Kaksi viimeistä yötä ollaan oltu Ganas guesthousessa (hyvin lähellä aikaisempaa paikkaa, eli sama epämääräinen ympäristö) dormissa 3 euroa/pää/yö. Vessat ja suihku sisällä, mikä plussaa. Ollaan jopa tarettu nukkua vaikka meillä on pelkät silkkipussit. Makuupusseja ei jaksettu roudata mukana eikä guesthousesta saatu peittoja. Taas sama vanha kikka eli samassa sängyssä nukkuminen ja jopas tarkenee.

Käytiin juuri syömässä reissun maittavin (ja kallein) ateria Juu Juu-ravintolassa. Todella siisti japanilainen paikka. Misokeittoa, salaattia, riisiä ja valtavat lautaset ohueksi leikattua lihaa, jonka tarjoilija paistoi pöydässämme. Koko lysti juomineen maksoi 10 euroa. Nam.

Nyt mahat täynnä lähdemme hakemaan rinkat guesthousen säilytyksestä ja juna-asemalle mars!

Paluupäivä päätetty

Guesthousen isäntä Gan kertoi meille, että mongolialaisille tärkeintä matkanteossa ei ole minne lähtee vaan milloin lähtee. Hyviä päiviä ovat maanantai, keskiviikko, perjantai ja sunnuntaina. Huonoja päiviä ovat tiistai ja lauantai, torstaikaan ei ole kannattava, mutta ei myöskään mahdoton. Näiden neuvojen vuoksi siirsimme suunnitellun Gobireissun alkamaan keskiviikkona tiistain sijaan. Matkaa voinee pitää onnistuneena, vaikkei se aivan helppo ja mutkaton ollutkaan. Aion jatkossakin käyttää tätä mongolialaista ajettelua matkustaessa.

Tänään kävimme ostamassa junaliput huomiselle (sunnuntai). Lähdemme 16.30 paikallista aikaa puksuttelemaan Zamyn-Uudiin, joka on Mongolian rajakaupunki Kiinan rajalla. Olemme perillä maanantaiaamuna. Sieltä taksilla rajan yli ja matka jatkuu bussilla Pekingiin, jossa olemme varmaan tiistaiaamuna.

Tänään ostimme myös lennot takaisin Suomeen, kun löysin netistä kohtuuhintaiset. Välilasku tosin Saksassa ja koko matkan kesto reilut 16 tuntia, mutta eiköhän me selvitä. Lähtö Bangkokista siis 18. joulukuuta (perjantai). Kiire tulee paikkoja kiertäessä, täytyy yrittää etukäteen suunnitella Kaakkois-Aasian kiertämistä siten, että spontaaneille päähänpistoillekin on mahdollisuus.

Robert 31

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Roope, paljon onnea vaan! Alla uljas syntymäpäiväsankari hevosen selässä, mitähän hauskaa sitä keksisi sankarin kunniaksi!

Päivä 9: Farewell

Karakorum - Ulan Bator

Aamupalan jälkeen lähdimme ratsatuslenkille Beijingin ohjaamana. Roopella oli aluksi vaikeuksia saada oma ratsunsa menemään toivottuun suuntaan. Vaihdoimme välillä hevosia ja matka jatkui. Takaisin tullessa perheet nylkivät vuohta, jonka olivat juuri teurastaneet. Lounaaksi saimme tuoretta lihaa ensin toisen perheen luona, jonka jälkeen siirryimme viereiseen jurttaan, jossa sama toistui.

Aamulla lypsettiin taas tammat, varsa vietiin emonsa luo ja annettiin juoda hetki, jonka jälkeen irrotettiin ja naiset lypsivät hevosen. Varsa täytyi pitää lähellä tammaa, jotta maitoa erittyi. Perheillä oli kaikkiaan noin 20 varsaa.

Veimme jokaiseen yöpaikkaan tuliaisina tupakkaa, suklaata ja lapsille tikkareita. Viimeisestä paikasta saimme 80-luvun mongolian rahoja ja vastineeksi annoimme euroja kolikkoina. Perheen naiset halusivat myös särky- ja ripulilääkkeitä, joita annoimme (Burana ja Rennie).

Paikasta oli haikea lähteä, mutta toisaalta oli jo kiva päästä takaisin kaupunkiin. Matkasta jäi positiivinen olo, näimme palan todellista Mongoliaa.

RUOKA: Lounaaksi vuohenlihaa nuudeleiden kanssa, vuohenlihaa riisin kanssa.
AJETUT KILOMETRIT: 101 km
SUIHKU: Ei.

Päivä 8: Hevosenlypsyä

Tsenkher Hot Springs - Karakorum

Lähdimme normaaliin tapaan yhdeksältä aamulla. Pitkä ajomatka, jonka jälkeen pysähdyimme Karakorumissa, muinaisessa Mongolian pääkaupungissa. Temppelialuetta lukuunottamatta legendaarinen kaupunki jäi mielikuvitukseksi. Onneksi olimme nähneet pienoismallin muinaisesta kaupungista Mongolian kansallismuseossa Ulan Batorissa, jotta pystyimme kuvittelemaan sen suuruuden.

Matkalla yöpaikkaan Roope viittoili kuskille, että haluaisimme ratsastaa vielä tänäänkin mikäli se olisi mahdollista. Beijing nyökkäili ja viittoi eteenpäin, suunnitelmat menivät uusiksi ja jatkoimme pidemmälle kuin oli tarkoitus.

Saavuimme kolmen jurtan muodostamaan pihaan, jossa asui kaksi perhettä. Pääsimme mukaan perheiden arkeen auttamalla hevosten lypsämisessä ja Roope oli mukana karjanajossa moottoripyörän selässä. Ilta kului vodkaa ja airagia (hevosenmaidosta käytetty 3 promillista juomaa) juoden, toisiimme tutustuen ja pelejä pelaten vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan.


RUOKA: Lounaaksi nuudeleita autossa. Illalla riisiä ja lihaa.
YOPYMINEN ratsastuksineen: 20000T
AJETUT KILOMETRIT: 321 km
SUIHKU: Ei.

Päivä 7: Karjanajoa auringonlaskussa

Orkhon Khurkhree - Tsenkher Hot Springs

Normaalien aamurutiinien jälkeen lähdimme kuumille lähteille. Niin sanottu lyhyt matka venyi viisituntiseksi, sillä matkustamamme 80 kilometrin taival oli maastoltaan ehkä vaativin. Jotkin osuudet olisivat saaneet kokeneimmankin rallikuskin valkoiseksi. Pulla-Uaz osoittautui meneväksi peliksi ja ylitti niin joet kuin tiettömätkin osuudet.

Saavuimme leiripaikkaamme Native Camp, joka vaikutti erittäin mukavalta. Alue on geotermistä ja kuumasta lähteestä johdettiin vesi leirintäalueen altaisiin. Kylvimme erittäin lämpimissä lähteissä ja kävimme suihkussa. Riitta perusti oman kauneussalongin jurtan terassille, kynnet ja kulmakarvat kuntoon.




Kiersimme metsäistä ympäristöä (lehtikuusia ilman aluskasvillisuutta) ja onneksi englantia puhuva leirinjohtajanainen sai järkättyä meille 1 1/2 tuntisen hevosratsastuksen. Retkellä koettiin maagisia hetkiä, kun ratsastimme hienoissa maisemissa ja todistimme / otimme osaa karjanajamiseen ja -kokoamiseen auringonlaskussa. Riitta tykkäsi sähäkästä ratsustaan. Tätä oltiin tultu hakemaan tältä retkeltä ja nyt saatiin.

RUOKA: Lounaaksi nuudeleita jurtassa. Maittava illallinen ravintolassa 15000T.
YOPYMINEN ratsastuksineen: 35000T
AJETUT KILOMETRIT: 92 km
SUIHKU: kyllä kylpyineen.

Päivä 6: Kohti vehreää

Ongii Khiid - Orkhon Khurkhree

Edellisen yöpaikan omistajapariskunta viihdytti meitä aamulla valokuvin ja vanha mies kertoili juttuja ja nauroi paljon. Harmi ettemme ymmärtäneet. Aamulla meille tarjottiin paikallista maitoteetä, kuten aikaisemmissakin paikoissa. Maito keitetään, sekaan heitetään teelehtiä ja sokeria, keitetään lisää ja siivilöidään teelehdet pois. Maistuu hyvältä eikä aiheuta mahavaivoja Riitallekaan.

Maisemat olivat aluksi yksitoikkoiset, mutta myöhemmin muuttuivat vehreämmiksi. Matka tuntui ikuisuudelta ja ajamiseen alkoi todella kyllästyä. Kuuden tunnin matkaamisen jälkeen saavuimme vesiputoukselle. Paljon odotettu hevosratsastus osoittautui tylsäksi kehäraakilla köpöttelyksi. Maisemat olivat kuitenkin jylhät ja kauniit, vaikkakaan putous ei ollut kovin suuri. Ero erämaahan oli kuitenkin valtava ja tervetullut. Yö oli taas kylmä vaikka jurtassa oli kamina.

RUOKA: Lounaaksi nuudelilihakeitto jurtassa 6000T. Illalla sieniperunakeitto.
YOPYMINEN ratsastuksineen: 25000T
AJETUT KILOMETRIT: 270 km
SUIHKU: Ei.

Päivä 5: Gobi people, strong people

Kongoryn Els - Ongii Khiid

Pitkä ajomatka, huono kuoppainen tie, jo hivenen tylsäksi käyneet hiekkamaisemat, autossa oli varsin hiljaista. Matka puolivälissä.

Päivän nähtävyys oli Ongii Khiid, vanha luostarin raunio, joka osoittautui tylsäksi ja autioksi. Normaalia sisäänpääsymaksua ei tarvinnut suorittaa, koska ei paikalla ei ollut ketään perimässä sitä. Opaskirja ei kertonut kuin perusfaktat paikasta, ja koska kuski ei puhunut englantia, meille jäi epäselväksi miksi luostarialue oli tuhoutunut, Stalinin vainoissa vai jo paljon aiemmin. Suuri alue oli ollut joka tapauksessa, sen näki raunioista.

Palasimme kävellen vanhaa joenuomaa pitkin takaisin yöpymispaikkaan, joka myös oli autio. Olin jo lähdössä suihkuun (jota Beijing oli aikaisemmin päivällä viittoillut meille, ja se mielessä jaksoin kuoppaisen tien) kun suunnitelmiin tuli muutos. Emme voineet yöpyä jurtissa, koska paikalla ei ollut ketään. Pitkän päivän jälkeen harmitti nousta takaisin autoon.

Läheisessä kaupungissa kuskimme bongasi lennosta yöpaikan mukavan vanhan pariskunnan kotoa. Ennen yöpymistä suihkupaikan metsästys, joka löytyi lopulta paikallisen parturin yhteydestä. Jouduimme hetken odottamaan, että suihkun avaimenhaltija avasi oven.

Suihkun raikkaina söimme tähän asti parhaimman pöperön eli haudutettua riisiä, lihaa ja purkki vihanneshöystöä. Yövyimme samassa huoneessa kuskin ja omistajapariskunnan kanssa. Mies tuli kotiin myöhään yöllä ja yllättyi kun löysi Riitan nukkumasta sängyssään. Myös ovi aukesi sepposen selälleen yöllä, jonka Roope sulki. Kylmä yö jälleen.

RUOKA: Lounaaksi nuudeleita autossa. Illalla riisiä, lihaa ja purkkivihanneksia.
YOPYMINEN: 5000T
AJETUT KILOMETRIT: 307 km
SUIHKU: Paikallinen yleinen suihku parturin yhteydessä.

Päivä 4: Aavikkotuuli

Yolyn Am - Kongoryn Els

Yön aikana oli noussut melkoinen mylläkkä ja kuskimmekin vaikutti normaalia viluisemmalta. Ulkona oli hyytävä viima, joka sai ulkoilmaan karaistuneet eläimetkin painautumaan tiiviisti yhteen. Tuulta uhmaten jatkoimme matkaa 100 km pitkille, 12 km leveille ja 300 m korkeille hiekkadyyneille.

Dyyneillä luvassa oli kamelilla ratsastusta. kova tuulen takia ratsastus lykkääntyi iltapäivään jolloin tuuli tyyntyi. Yöpymispaikan omistajanainen lähti meille oppaaksi kamelilla taluttaen Roopen kamelia, Riitan saadessa ohjastaa omaa ratsuaan. Kamelilla ratsastaminen on miltei samanlaista hevosella ratsastamisen kassa. Suurimpana erona oli ainoastaan yksi ohjas joka lävisti kamelin sieraimen.

Hiekkadyyneillä tuuli vielä melkoisesti, mutta se ei haitannut meitä kiipeämästä ylemmäs dyyneille ja nauttimasta hienoista maisemista.

Yövyimme jälleen jurtassa ja tapasimme Andrean ja Billyn jenkeistä. Molemmat olivat kehitystyössä Kambodzassa ja saimme Billyn yhteystiedot. Otamme häneen yhteyttä kun saavumme kyseiseen maahan.

RUOKA: Purkkinuudeleita päivällä. Illalla nuudeli-lihakeitto.

YOPYMINEN: 10000T
AJETUT KILOMETRIT: 93 km
SUIHKU: Ei.

Päivä 3: Jäätikön etsintää

Flaming Cliffs - Yolyn Am

Hyvin nukutun yön ja maittavan oman aamupalan jälkeen ajoimme hiekkakalliolle, jossa mukava vanha saapasmies myi meille fossiilikiven ja saimme kaupanpäälle vesikristallit lahjaksi.


Yolyn Amin kansallispuiston jylhät maisemat toivat mieleen Sormusten herran Mordorin. Neljän kilometrin matka venyi kahdeksan kilometrin marssiksi, eikä paljon puhuttua ympärivuotista jäätä siltikään löytynyt. Matkan aikana koettiin pikainen ripuli ja Roopen biologian tuntemus ("kato tota nurmikkoa" = rinteen havukasvillisuus, "kato tota vihreää jotakin" = levää veden alla), kaikkinensa opettavainen päivä.

Yöpaikka löytyi pienen etsimisen jälkeen paimentolaisperheen luota. Edelleen kieliongelmia, olisi ollut helpompi jos edes joku olisi ymmärtänyt englantia tai ottanut jotain kontaktia. Tuntui, että tungettelemme vieraiden ihmisten kotiin. Perhe antoi meille jurttansa käyttöömme ja teimme pedin lattialle. Lampaat ja vuohet ajettiin kotipihaan yöksi ja jurtan ympäröivät määintä, piereskely, kavioiden kopse, karitsan oksennusääni (?), pellin kolina ja koiran haukunta. Alkoi tuulla ja tuli vilu, siirryttiin lattian rajasta sängylle nukkumaan. Jossain vaiheessa yötä tutkin otsalampun valossa lattialla olevaa hiirenloukkua. Loukku oli tyhjä, mutta sen vierestä vilahti hiirentapainen. Tuntui edelleen paremmalta idealta nukkua sängyllä, vaikka olikin vähän ahdasta, pysyi lämpimämpänäkin.


RUOKA: Lounaaksi spicy-hot nuudeleita autossa. Illalla nuudeli-lihakeitto.
YOPYMINEN: 10000T
AJETUT KILOMETRIT: 176 km
SUIHKU: Ei.

Päivä 2: Dinosauruksia etsimässä

Erdenedalai - Flaming Cliffs

Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa. Gan sanoi lähtiessämme, että autiomaassa ei ole vaikea löytää pissapaikkaa, sen kuin päättää paikan. Tämä todettiin käytännössä. Kaikki tietävät sanonnan "katoaa kuin pieru Saharaan", me päätettiin lanseerata kilpaileva sanonta "katoaa kuin pissa Gobiin". Todella karua ja kuivaa silmänkantamattomiin.

Matkan varrella pysähdyttiin syömään paikallisessa kanttiinissa Mandal-Ovoossa.

Neljän jälkeen saavuimme Bayanzagiin (Flaming Cliffs). Perillä odotti lämmin ja mukava jurtta. Kohde on tunnettu dinosaurusten luista, mutta löysimme vain hevosten/kamelien kalloja. Päivän kruunasi näyttävä auringonlasku ja tähtitaivas.


RUOKA: Lounaaksi liha-sipulipelmeneitä 5500T. Illalla nuudeli-lihakeitto.
YOPYMINEN: 15000T
AJETUT KILOMETRIT: 229 km
SUIHKU: Pikainen pesu, ei suihkua.