Ulan Bator

Sunnuntaiaamuna klo 8 Ulan Batorin juna-asemalla kävi kuhina. 3 tunnin yöunien jälkeen ei olis tehnyt mieli rynniä paikallisten juoppojen ohi ja lähteä etsimään hostellia koko sen hetkinen omaisuus selässään. Katukivet olivat irronneet, hiekkaa joka paikassa, talot näytti siltä kuin rakentaminen olisi jäänyt kesken joskus 10 vuotta sitten. Ensimmäinen pääkaupunki, jossa vaelluskengille oikeasti on käyttöä.

Olimme varanneet hostellin etukäteen, pyörimme ja yritimme löytää sen, mutta kaduilla ei ollut nimiä eikä hostellin kylttiä löytynyt mistään. Onneksi hostellin omistaja Gan näki meidät tutkimassa karttaa ja johdatti kujalle, jonne emme olisi ikinä itsekseen löytäneet. Alue on vähintäänkin epämääräinen, mutta omistajapariskunta niin sympaattinen, että olemme viihtyneet hyvin. 2 hengen huoneesta maksamme 10 euroa per yö. Vessa ja suihku tosin ovat ulkona, illalla tarvitsee otsalampun jos haluaa löytää vessaan kompastumatta johonkin maassa makaavaan tavaraan tai kuoppaan, johon talousvedet kaadetaan, mutta tämäkin on luksusta junan vessan jälkeen. Roope sai aamulla hyvät naurut kun kävin haaleassa suihkussa, eikä ulkonakaan ollut kuin reilu 10 astetta lämmintä, ja jouduin juoksemaan sisälle pukemaan peiton alle kun oli niin kylmä.

Päivisin lämpötila nousee kyllä yli 20 asteen ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Illalla auringon laskettua seitsemän jälkeen tulee taas kylmä. Eilen kävimme ostamassa lisävarustusta huomenna alkavalle 9 päivän retkelle, joka suuntautuu Gobin autiomaahan ja Keski-Mongoliaan. Ostimme molemmat "North Facen" windstopperfleecet, Roopen maksoi 25 euroa ja mun 22 euroa, katsotaan josko takit kestää tämän reissun ajan.

Lähdemme siis huomenna aamulla reissuun ja palaamme 9 päivän päästä!