Moskova-Ulan Bator

Junamatka Moskovasta Ulan Batoriin oli pitkä, mutta varsin leppoinen. Meillä oli 4-hengen hytti, 2 sänkyä päällekkäin molemmilla seinillä, välissä pieni pöytä. Emme kuitenkaan saaneet koko matkan aikana matkakumppaneita, joka ensin vähän harmitti, mutta oikeastaan oli hyvä asia. Saatiin mennä nukkumaan, kun huvitti ja loikoa alapedeillä. Mä keskityin kirjojen lukemiseen niin antaumuksella, että Roope alkoi jo valitella seuranpuutetta. 4 kirjaa luin, olin oikein odottanut kesällä, että saan vain olla ja lukea. Muina aktiviteetteina kortin pelaaminen, muiden matkalaisten kanssa oleskelu, nuudeliaterioiden ja votkan nauttiminen sekä tietysti maisemien katselu.

Junassa ei ollut suihkua, ainakaan 2. luokassa, jossa me matkasimme. Pesytyminen, vaatteiden pesu ja tiskaaminen tapahtui vessassa, joka oli kuin vanhoissa suomalaisissa junissa, ahdas, kylmä, pahanhajuinen eikä hanavettä saa käyttää muuta kuin käsien pesuun. Suomesta ja Moskovasta olin onneksi ostanut kosteuspyyhkeitä mukaan ja vessapaperina toimivat nenäliinat. Jokaisessa vaunussa on samovaarin tyyppinen tankki, jossa on koko ajan lämmintä vettä, joka helpotti tiskaamista ja vaatteiden pesua ja tietenkin herkullisten kuiva-aterioiden nauttimista, myös teetä kului matkan aikana melkoisesti.

Meidän vaunussa oli kiinalainen junaisäntä, joka oli hauska tyyppi, muut matkaajat olivat aluksi alankomaalaisia ja jenkkipariskunta, mutta viimeisenä yönä vaunussamme matkusti myös kiinalaisia ja mongolialaisia. Kaikkiaan junassa tuntui olevan paljon ruotsalaisia pakettimatkaajia, 1. luokassa matkusti myös yksi suomalainen seurue, mutta heidän kanssaan emme tainneet vaihtaa sanaakaan.

Pysähdykset asemille toivat mukavaa vaihtelua matkaamiseen, niitä oli noin 3 päivän aikana. Asemilta pystyi ostamaan ruokaa ja juomaa myyjiltä, jotka tulivat laitureille herkkujensa kanssa. Kauas junasta ei uskaltanut lähteä sillä etukäteen ei voinut tietää kauanko juna pysähtyy.

Aluksi maisemat oli melko samanlaisia kuin Suomessa, paljon mäntyjä ja koivuja ja soita, mutta Siperiaa lähetyessä maisemat alkoivat muuttua karummiksi ja Mongolian rajan tuntumassa oli jo melkein pelkkää aroa. Taloista tietenkin näkee että ollaan jo kaukana Suomesta, melkoisia hökkeleitä varsinkin maaseudun talot, ja Mongolian puolella oli jo paljon jurttakyliä.

Rajamuodollisuudet olivat hitusen huvittavia, Suomen ja Venäjän raja ylittyi aika helposti, mutta Venäjän ja Mongolian rajanylitykseen meni kaikkiaan melkein 7 tuntia. Tuona aikana vessat oli lukossa ja osan aikaa myöskään junasta ei saanut poistua. Käteen lätkäistiin lomakkeita, jotka oli yleensä kirjoitettu venäjäksi, onneksi junasta löytyi aina avuliaita ihmisiä, jotka auttoivat käännöksissä. Ja samat ruljanssit ensin Venäjän puolella, passit kerättiin ja tuotiin lomakkeita täytettäväksi, tarkastettiin hytit, leimattiin papereita, tarkastettiin uudestaan hytit, tuotiin lisää papereita täytettäväksi, saatiin passit takaisin ja mentiin rajan yli. Ja sitten Mongolian puolella sama homma. Mongolian viranomaisille täytyi täyttää terveysselvitys, sillä täällä ei ole kuulemma todettu vielä yhtään sikainfluenssatapausta, ja tauti yritetään pitää rajojen ulkona. Hostellissa kuulimme belgialaispariskunnalta, joka oli saapunut maahan bussilla, että bussi oli ajanut jonkin desinfiointialtaan läpi, jottei renkaissa kulkedu pöpöjä. Junan omituinen ilmastointi ja pöly aiheutti mulle flunssaa, mutta päätin että on parempi olla mainitsematta asiasta tai en pääse maahan ollenkaan.

Ehkä raskain osa matkaa oli jatkuva aikavyöhykkeiden ylittäminen. Juna kulki koko ajan Moskovan ajassa, mutta yritimme itse elää vaihtuvien aikavyöhykkeiden mukaan, sillä muuten olisimme nukkuneet valoisan aikana ja valvoneet yöllä. Mongoliaan saavuttaessa meni kuitenkin oma aikansa, että tajusi mitä kello on. Osansa oli varmasti silläkin, että olimme nukkuneet viimeisenä yönä vain 3 tuntia, rajanylityksen ja aikaisen heräämisen johdosta. Roope on vieläkin vähän tokkurainen, mutta eiköhän se helpota pian.

Yritetään saada tänään kuvia tänne, netti toimii, mutta tämä hostellin tietokone vähän temppuilee. Kiitos kaikista mukavista viesteistä, niitä on ihana lukea!