1. Uskonto näkyy jokapuolella. Koristeellisia temppeleitä on pitkin tienvarsia ja joka guesthousessa on pieni alttari, jolla polttavat suitsukkeita. Oransseihin asuihin pukeutuneita munkkeja näkee kulkemassa pieninä joukkoina tai matkustamassa mopojen kyydissä.
2. Kambodzassa on huomattavasti naapurimaitaan tarkemmat pukeutumissäännöt, joita länsimaistenkin toivotaan noudattavan. Paikalliset uivatkin vaatteet päällä, eikä kaupungilla kulkevia puolialastomia länkkäreitä katsota hyvällä.
3. Erot maan kaupunkien sisällä ovat huimat. Meidän kokemukset (Phonm Pehn, Sihanoukville ja Siem Reap) ovat tietenkin suppeat, mutta Siem Reapiin saapuessa tuntui, että olisi matkustanut toiseen maahan. Sihanoukville on biletyskaupunki, Phnom Pehn nousevan talouden pääkaupunki ja Siem Reap kambodzalaisen kulttuurin kehto.
4. Kerjäläisiä todellakin on joka paikassa, eikä kaikille millään voi antaa. Välillä on vaikea pitää mielessä, että kerjääminen on monille ainoa vaihtoehto yhteiskunnan tuen puuttuessa. Lapsille emme anna, se vain rohkaisee kerjäämään ja rahat menevät kuitenkin jonkun aikuisen taskuun. Myöskään aikuisille, jotka roikottavat lapsia sylissään emme anna rahaa. Paikalliset ovat todellakin oppineet, että lapset ovat länsimaisten heikko kohta, eihän kukaan halua nähdä muutaman kuukauden ikäistä vauvaa kadulla isänsä sylissä. Maamiinojen uhreja on niin paljon, että heille meiltä liikenee aina muutamia seteleitä.
Norsun selkään sopii kerrallaan kaksi kyytiläistä ja ohjaaja, joka istuu norsun niskan päällä. Meidän ohjaajamme otti taidokkaasti näitä kuvia, joten meille tarjoutui mahdollisuus matkustaa ohjaajan paikalla. Kyyti oli jokseenkin keinuvaa.
Retken kruunasi kylpeminen. Me emme tosin olleet varautuneet uikkareilla, joten vaatteet päällä kiivettiin norsujen selkään hinkkaamaan niiden paksua ja karheaa nahkaa. Norsujen nahan peittää harva ja piikikäs karva.
Yllä kuvissa norsuleirin asukkaita ja alimmassa meidän ohjaajamme. Riitan lempieläin on lapsesta asti ollut elefantti, joten ensimmäinen kosketus oli aika huikea.
Alue on valtava, kauimmat temppelit sijaitsevat sadan kilometrin päässä Angkor Watista. Päänähtävyydet on mahdollista kiertää jalkaisin, mutta me vuokrasimme päiväksi tuk tukin kuskeineen hintaan 10 dollaria. Matka alkoi huonosti sillä heti Siem Reapista lähtiessä bensaletku tukkeutui. Kuski osasi hommansa ja matka jatkui melko sukkelaan. Jos vuokraa tuk tukin päiväksi kannattaa sopia ehdot selkeästi; missä paikoissa haluaa käydä, moneltako päivä alkaa ja moneltako kuski tuo takaisin kaupunkiin. Kuskeja on joka lähtöön, ei kannata välttämättä ottaa ensimmäistä, joka tulee kadulla huutelemaan.
Bayon sijaitsee muutaman kilometrin pohjoiseen Angkor Watista. Bayon on Angkor Thomin muinaisen pääkaupungin keskustemppeli, ja sen torneja koristaa yli 200 kiveen hakattua merkillistä kasvoa. Angkor Thomin alueella asui aikoinaan miljoona ihmistä, samaan aikaan Lontoossa asui vasta muutama tuhat.
Siem Reap vetää turisteja puoleensa läheisen Angkorin temppelialueen vuoksi. Ravintoloita ja avotoreja on jokaiseen lähtöön. Kaikkiaan Siem Reap on turistille helppo ja halpa kaupunki, kerjäläisiä tosin on paljon. Jotkut lapset ovat ottaneet tehokkaan lähestymistavan ja roikkuvat länkkärien käsissä ja jaloissa kiinni. Heistäkin tosin selviää päättäväisyydellä ohi.
Siem Reapissa on useita hyväntekeväisyysjärjestöjä ja kouluja, joissa opetataan paikallisille nuorille perinteisiä khmer-käsityötaitoja, ja täten mahdollistetaan työpaikkoja myös kaupunkien ulkopuolella. Yksi näistä kouluista on Artisans d'Angkor, jonka työpajoilla vierailimme. Pajat valmistavat käsityönä alusta loppuun uskomattoman kauniita puu- ja kiviveistoksia, silkkituotteita ja hopeakoruja.
