Kovat puiset junanpenkit olivat turruttaneet pyllymme 11 tunnin hitaan taivalluksen aikana. Oli jo pimeää, kun saavuimme Hanoihin ja näimme valtavasti ihmisiä, nuoria pariskuntia ja perheitä pienten lasten kanssa. Kaikkialla värejä ja tuoksuja, valtavasti energiaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tavallinen lauantai-ilta vaan paikallinen festivaali.
Junassa tapaamamme ranskalainen mies johdatti meidät sokkeloisten, pienten ravintoloiden täyttämien katujen läpi Hanoin vanhaan kaupunkiin, jossa saimme huoneen samasta hostellista hänen kanssaan.
Katukeittiöistä syö halvalla, ihmiset vaikuttavat mutkattomilta, talot ovat hauska sekoitus vanhaa ja uutta.
Näyttää ystävällisemmältä paikalta kuin Kiina. Suloisia lapsia ja oliko ne sähköjohtoja puussa?!Varokaa mahapöpöjä katukeittiöistä. Vaikka mahanne ovatkin jo varmaan karaistuneet matkallanne. Toivottavasti voitte nyt nauttia olostanne siellä.
VastaaPoista