Kiinan kansantasavalta

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Syynä blogin hiljaiseloon on Kiinan hallitus, joka suuressa mahtavuudessaan kontrolloi, mille sivuille maan sisällä pääsee surffailemaan. Blogit kuuluvat kieltolistalle, joten nyt kootusti Kiinan kuulumiset.

Kaikkiaan Kiinasta jäi valju tunne, suuri maa, paljon ihmisiä, mutta jotenkin sieluton paikka. Koko Kiinan vierailu alkoi huonosti. Matkasimme yöbussissa Kiinan rajakaupungista Erlianista Pekingiin. Meidät pysäytettiin monta kertaa, swat-asuun pukeutunut poliisi keräsi kaikkien länsimaisten passit, auton pohja tutkittiin peilein. Tiukat turvallisuustoimet johtuivat varmastikin Kiinan 60-vuotis kansallispäivästä, jota vietettiin torstaina 1. lokakuuta.

Matkan hinta ei ollut paha, 20 euroa/pää, mutta ei myöskään rentouttava. Auto oli moderni, sängyt siistit, mutta auttamattoman lyhyet. Roope nukkui yläpedissä ikkunan vieressä jalat koukussa. Minä keskellä käytävää myöskin yläpedissä turvavyöllä kiinni, suoraan kattovalon alla, joten heräsin aina kun pysähdyttiin ja kattovalot räväistiin päälle.

Aamulla 4.30 saavuimme perille Pekingiin. Kaupunki oli vielä hiljainen vaikkakin ihmisiä olikin jo liikenteessä. Harhailtiin aikamme, lopulta löydettiin espanjalaismiehen avustuksella rautatieasemalle. Kulutimme aikaa, kävimme syömässä ja kahdeksalta aamulla etsimme taksin, jolle näytimme hostellin osoitteen, jonka olin kuvannut kamerallani tietokoneen ruudulta. Kannattaa aina tulostaa paikan osoite kiinalaisin merkein (tai vaikka kuvata kameralla), jos haluaa löytää perille.

Taksi toi meidät oikealle kadulle, mutta hostellia ei löytynyt. Hotelli löytyi, mutta siellä ei puhuttu englantia eikä heillä ollut vapaita huoneita. Jatkoimme etsintää, väsytti, rinkat painoivat. Tunnin etsintöjen jälkeen meidät ohjattiin takaisin samaan hotelliin. Meidän nimellä ei kuitenkaan löytynyt varausta, ei päästy käyttämään heidän nettiäkään. Mulla meinasi kiehahtaa. Oli totaalisen uupunut olo. Suihku ja pienet päikkärit olisi kummasti kohentaneet oloa.

Mietittiin mitä tehtäisiin, harhailtiin päättömästi etsimässä nettikahvilaa. Tiedettiin, että hostellit on täynnä tulevan kansallispäivän johdosta ja Peking niin suuri kaupunki, että tulisi yö ennen kuin löydetään sattumalta kohtuuhintainen yöpaikka. Mentiin metrolla keskustaan, käytiin parissa hostellissa kuulemassa, että ne ovat kiinni kansallispäivän takia. Soitettiin, etsittiin uusia, rinkat painoivat aina vain enemmän. Reissun ensimmäinen kunnon vitutus.

Viimeinen yritys, New Dragon Hostel, tärppäsi. Kaksi sänkyä neljän hengen huoneessa kolmeksi yöksi, 400Y. Tsekkasin netistä hostellin, johon olimme tehneet varauksen. Sama hotelli, jossa olimme aamulla käyneet kahdesti. En tiedä miksei meitä haluttu sinne, mutta melkoinen vaiva jouduttiin näkemään, että saatiin yösija.