10 kilometrin haastavan vaelluksen jälkeen saavuimme viidakkokylään, jossa odotti lounas. Me kaikki (opasta lukuunottamatta) olimme aivan poikki, mutta silti tyytyväisiä hyvästä reitistä. Kylä sijaitsi vuorten syleilyssä, ihmiset olivat pelloilla keräämässä riisiä, tunnelma oli kaikkiaan hyvä ja rento.
Lounaaksi possua kasvisten kanssa, pinaattia, munakasta, makeaa perunaporkkanakastiketta, suolattuja pähkinöitä ja tietenkin riisiä. Turha kai mainita, että kaikki ruoka teki kauppansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ymmärräm, että ruoka maistui. On ihan toisennäköistä kuin Mongoliassa. Ja vielä pitkän kävelyreissun jälkeen.
VastaaPoistaTäällä on muutama lämpöaste. "Lumet" sulivat pois. Nuhjuinen ilma. Puut ovat vielä keltaisenaan lehdistä.